Monissa verkkokaupoissa on yleiset sopimusehdot, jotka on hyväksyttävä valintaruudun tai painikkeen avulla. Yleiset sopimusehdot eivät ole pakollisia B2B-kaupoissa. Jos tavaroita ja palveluja myydään yksityisasiakkaille, yleiset sopimusehdot ovat kuitenkin lähes pakolliset, jotta lakisääteiset tiedottamis- ja neuvontavelvoitteet voidaan täyttää. Selostamme yleisten sopimusehtojen tärkeimmät perusteet ja näytämme, mikä verkkokauppojen yleisten sopimusehtojen sisältö on tärkeää.
Verkkokauppojen yleiset sopimusehdot (GTC)
Verkkokauppojen ylläpitäjät eivät useinkaan ole selvillä verkkokaupan toiminnan oikeudellisista puitteista. Kysymys siitä, tarvitseeko verkkokauppa yleisiä sopimusehtoja, nousee esiin yhä uudelleen. Yleisten sopimusehtojen sisältöä koskevat kysymykset ovat kuitenkin paljon tärkeämpiä. Näihin kuuluvat muun muassa se, millaisia yleisiä sopimusehtoja on sisällytettävä ja missä määrin lausekkeet ovat sallittuja. Yleiset sopimusehdot ovat vain ennalta muotoiltuja sopimusehtoja, joita käytetään monissa samankaltaisissa liiketoimissa. Jokaisen verkkokaupassa tehdyn ostoksen yhteydessä yleiset sopimusehdot tulevat automaattisesti voimaan kyseistä asiakasta kohtaan. Yleisissä sopimusehdoissa määritellään oikeudelliset reunaehdot. Yleisesti ottaen yksittäiset sopimukset ovat etusijalla yleisiin sopimusehtoihin nähden. Oikeudellisia säännöksiä sovelletaan tietysti edelleen sopimuksiin, joissa ei ole yleisiä sopimusehtoja, joten ilman yleisiä sopimusehtoja ei liikuta oikeudellisessa tyhjiössä. Verkko-ostosten ongelmana on, että tiettyjä asioita ei ole vielä säännelty lailla. Internetin nopea muutos on merkinnyt sitä, että jotkin asiat eivät ole vielä kuuluneet lainsäädännön piiriin. Siksi yleiset ehdot voivat auttaa erityissuunnitelmien toteuttamisessa. Yleisiä sopimusehtoja voidaan käyttää sääntelemään erilaisia vaatimuksia, jotka koskevat toimitusta, maksua, sopimuksen tekemistä, laiminlyöntiä ja muuta vastaavaa. Yleisesti ottaen on kiinnitettävä huomiota yleisten sopimusehtojen oikeellisuuteen. Vaikka joitakin lausekkeita voidaan käyttää ilman ongelmia yrittäjien kanssa, ne voivat pahimmassa tapauksessa johtaa kuluttajien varoituksiin.
GTC: Pakolliset tiedot, tarpeellisuus ja suunnittelu
Yleiset sopimusehdot eivät yleensä ole pakollisia. Varoitusta puuttuvista YLE:istä ei voida antaa. Välillisesti verkkokaupoilla on kuitenkin velvollisuus laatia yleiset sopimusehdot, sillä kun tavaroita ja palveluja myydään kuluttajille eli yksityisasiakkaille, on olemassa lukuisia ohjeistus- ja tiedotusvelvollisuuksia. Vaatimusten toteuttaminen voidaan tehdä sähköpostitse tai vastaavalla viestintävälineellä: Lainsäädännön vaatimukset on kuitenkin mahdollista panna mielekkäästi täytäntöön vain yleisten sopimusehtojen avulla. Pakollisiin tietoihin kuuluvat esimerkiksi tiedot sopimuksen tekotavasta, tiedot maksutavasta ja tiedot toimitustavasta. Lisäksi on toimitettava peruutusohje. Jos tiedonantovelvollisuus puuttuu, kahden viikon peruuttamisaika ei ala kulua: Asiakas voi käytännössä peruuttaa enintään yhden vuoden ajan. Verkkokauppojen, jotka eivät myy tavaroitaan tai palveluitaan yksinomaan yrittäjille, olisi siksi otettava käyttöön yleiset sopimusehdot. Suurin osa tiedoista on peräisin etämyyntilainsäädännöstä ja koskee kuluttajia. Jos yleiset sopimusehdot sisältävät laittomia lausekkeita, verkkokaupan ylläpitäjiä voidaan varoittaa. Tiukkojen säännösten taustalla on EU:n kuluttajansuojalainsäädäntö, jossa sovelletaan erittäin tiukkoja normeja ja joka johtaa siihen, että lausekkeita, jotka ovat sallittuja B2B-alalla mutta kiellettyjä B2C-alalla, ei voida hyväksyä. Ennen yleisten sopimusehtojen laatimista olisi siis harkittava huolellisesti, onko niitä tarkoitus käyttää yrittäjien, kuluttajien vai molempien ryhmien hyväksi.
Yleisten sopimusehtojen sisällyttäminen sopimukseen
Monet verkkokauppojen ylläpitäjät ajattelevat, että pelkkä yleisten sopimusehtojen olemassaolo tarkoittaa, että ne ovat voimassa. Tehokas sisällyttäminen Sopimus Näin on kuitenkin vain, jos Saksan siviililain (BGB) 305 II §:n säännökset täyttyvät. Tämän mukaan sopimuskumppanille on nimenomaisesti ilmoitettava yleiset sopimusehdot sopimusta tehtäessä, ja hänellä on oltava mahdollisuus saada niistä tieto kohtuullisella tavalla. Tämä koskee erityisesti internetissä tehtyjä sopimuksia. Verkkokauppojen osalta yleiset sopimusehdot on suunniteltava siten, että tavallinen asiakas ei voi niitä lukiessaan jättää niitä huomiotta. Epäselvät tai piilotetut viittaukset johtavat siihen, että yleisiä sopimusehtoja ei oteta huomioon, jolloin sovelletaan lakisääteisiä säännöksiä. Verkkokauppojen ylläpitäjien kannalta ne ovat usein epäedullisempia kuin yleisten sopimusehtojen määräykset. Ihannetapauksessa asiakas olisi pakotettava tutustumaan yleisiin sopimusehtoihin ennen sopimuksen tekemistä. Parhaimmillaan tämä voidaan tehdä painikkeella, jonka yläpuolelle kirjoitetaan lause "Olen tutustunut yleisiin käyttöehtoihin ja hyväksyn ne". Sopimus voidaan tehdä tai tilaus tehdä vain, jos valintaruutuun laitetaan rasti tai painiketta painetaan. Toinen mahdollisuus on se, että yleiset sopimusehdot voidaan merkitä luetuiksi vasta, kun ne on selattu kokonaan läpi. On tärkeää, että yleiset sopimusehtoja esitetään suurella fontilla, jotta myös iäkkäät ihmiset voivat lukea niitä. Teksti on muotoiltava sisällöltään selkeästi, joten siinä ei saa käyttää juridista jargoniaa. Yleisten sopimusehtojen on silti oltava helppolukuisia ja rakenteeltaan asianmukaisia.
Luomisesta tiedettävät asiat
Yleisiä sopimusehtoja ei aina tarvitse laatia erikseen. Internetissä on lukuisia sivustoja, joista voi ladata esimerkkejä YTJ:istä. Monimutkaisissa hankkeissa voidaan käyttää lakimiestä laatimaan yleisiä sopimusehtoja. Ei ole suositeltavaa vain kopioida toisten yleisiä sopimusehtoja. Luoja voi antaa verkkokaupan ylläpitäjälle varoituksen ja esittää kilpailuoikeudellisia vaatimuksia. Lisäksi kolmansien osapuolten yleiset sopimusehtoja koskevissa sopimuksissa voi olla virheitä, joten niiden käyttökelpoisuus on yleensä kyseenalainen. Itse tehdyistä tai kopioiduista ehdoista on yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä: Loppujen lopuksi niiden laatiminen on oikeudellisesti erittäin monimutkaista. Kaikkien, jotka vain kopioivat yleisiä sopimusehtoja, on varauduttava siihen, että heidät haastetaan oikeuteen vahingonkorvauksista ja kieltokanteista. Kolmannen osapuolen yleisten sopimusehtojen kanssa on muuten aina se vaara, että niitä ei ole mukautettu omaan verkkokauppaan ja että ne on laadittu täysin eri tarkoituksiin. Innovatiivisesti suuntautuneen verkkokaupan ylläpitäjän on kiinnitettävä huomiota siihen, että laaditaan liiketoimintamallia vastaavat yksilölliset yleiset sopimusehdot. Verkkosivustoilta saatavat tehdasvalmisteiset GTC:t voivat edelleen olla paras valinta. Kaikkiin verkkokauppoihin sovellettavia yleisesti sovellettavia yleisiä sopimusehtoja ei kuitenkaan ole olemassa.
Yleisten sopimusehtojen oikea muotoilu
Yleiset sopimusehtoja olisi mukautettava selkeästi kulloiseenkin liiketoimintamalliin. Periaatteessa voidaan erottaa toisistaan tavaroiden, palvelujen tai digitaalisen sisällön myyntiä koskevat yleiset sopimusehdot. Kyseiset yleiset sopimusehdot voivat sisältää hyvin erilaisia määräyksiä. Kuten aiemminkin, on aina muistettava, että yrittäjille, kuluttajille tai molemmille ryhmille suunnatut yleiset sopimusehdot on suunniteltu hyvin eri tavoin. Monet verkkokaupat myyvät "oikeiden" tavaroiden lisäksi myös digitaalista sisältöä. Kansainvälisellä tasolla on otettava huomioon täysin erilaiset tekijät. Tyypillinen GTC:n rakenne on seuraava:
I. GTC:n käyttäjä
II. Yleissopimuksen soveltamisala
III Sopimuksen tekeminen
IV. Maksu
V. Maksun laiminlyönti ja hyväksymättä jättäminen
VI. Omistusoikeuden säilyttäminen ja käyttöoikeuksien siirto
VII Toimitus ja toimitusrajoitus
VIII. Takuu ja takuut
IX. Vastuu
X. Tietosuoja
XI. Myymäläkohtaiset tiedot
XII. Oikeuspaikka
XIII Sovellettava lainsäädäntö
XIV Purkamislauseke
