Tammikuun 1. päivästä 2015 alkaen eräät oikeudelliset säännökset ovat muuttuneet perusteellisesti, mikä vaikuttaa sähköisen kaupankäynnin alaan. Digitaalisia tuotteita, kuten sähköisiä kirjoja, elokuvia ja sovelluksia, tarjoavien verkkokauppojen ylläpitäjien on mukautettava hintojaan ja laskujaan sekä noudatettava uusia liikevaihtoveroa koskevia vaatimuksia. Säännökset ovat johtaneet valtaviin muutoksiin kirjanpidossa, hinnoittelussa ja liikevaihtoverolaskelmissa. Säännökset vaikuttavat erityisesti pieniin yrityksiin ja kansainvälisesti toimiviin digitaalisen sisällön vähittäismyyjiin.
Digitaalisen sisällön arvonlisävero
Useat säädökset ovat muuttuneet 1. tammikuuta 2015 alkaen. Ne koskevat digitaalisten tuotteiden liikevaihtoveron kantamista. Verkkokauppojen ylläpitäjien on mukautettava laskujaan ja hintojaan vastaavasti. Digitaalisesta sisällöstä, kuten sähköisistä kirjoista, sovelluksista ja elokuvista, on nyt perittävä arvonlisävero. Säädökset koskevat vain verkkokauppoja ja yrityksiä, jotka myyvät digitaalista sisältöä kuluttajille eli yksityisasiakkaille. Yrityksille myytävä digitaalinen sisältö ei kuulu uusien säännösten soveltamisalaan. Verkkokauppojen, jotka vain toimittavat tavaroita mutta eivät jakele digitaalista sisältöä, ei myöskään tarvitse huolehtia verojen näkökulmasta. Asetusten soveltamisala rajoittuu "sähköisesti tarjottuihin palveluihin". EU:n lainsäädännön mukaan "sähköisesti tarjotut palvelut" ovat palveluja, jotka tarjotaan tietoverkon välityksellä, mutta joissa ihmisen osallistuminen on vähäistä. Tyypillisiä esimerkkejä digitaalisista markkinoijista ovat web-isännät, suoratoistopalvelut, verkkotietokannat, elokuva- ja musiikkiportaalit sekä sähköisten kirjojen ja digitaalisten valokuvien myyjät. Myös verkkomyyntialustat kuuluvat soveltamisalaan. Internetin välityksellä välitettävät palvelut eivät kuulu tähän ryhmään. Henkilöt, jotka käyttävät Internetiä pelkästään "välittäjänä" palvelujensa tarjoamisessa, eivät kuulu uusien säännösten soveltamisalaan.
Perustavanlaatuiset muutokset
Uudet liikevaihtoveroa ja arvonlisäveroa koskevat säännöt koskevat koko Euroopan unionia. Kaikkien EU:n alueella toimivien elinkeinonharjoittajien on maksettava arvonlisävero siihen maahan, josta asiakas on peräisin. Myyntivero on esimerkiksi maksettava Italiaan, jos asiakas asuu Italiassa, mutta on ostanut tuotteensa Saksasta. Sama pätee tietenkin myös päinvastaisessa tapauksessa. Monet verkkokaupat tai kuluttajat eivät tiedä, mitä eroa on arvonlisäverolla ja liikevaihtoverolla. Ei ihme: niitä ei ole. Molemmat termit viittaavat samaan veroon. Ne tarkoittavat puhekielessä aina samaa asiaa. Oikeudellisesta näkökulmasta termi "liikevaihtovero" on asianmukaisempi, koska lakia kutsutaan "liikevaihtoverolainsäädännöksi". EU:n tasolla termi "arvonlisävero" on asianmukaisempi, koska EU:ssa on voimassa "arvonlisäverojärjestelmädirektiivi", joka muodostaa Saksan arvonlisäverolain perustan. Oikeudellisten muutosten seurauksena digitaalisen sisällön kauppiaiden on noudatettava EU:n jäsenvaltioiden verosäännöksiä. Käytännössä verolainsäädännön muutokset voidaan toteuttaa melko helposti. Verkkokauppiaat voivat täyttää arvonlisäveron ennakkoilmoitusta varten lomakkeen verotoimistossa. Tämä välittää alv-ennakkoveroilmoituksen suoraan jäsenvaltioiden asianomaisille verotoimistoille. Mielenkiintoista on, että verkkokauppias maksaa liikevaihtoveron vain Saksan verovirastolle. Hänen on kuitenkin itse ilmoitettava, mitä verokantaa häneen sovelletaan muissa EU-maissa. Fiksujen verkkokauppiaiden on tiedettävä tarkkaan kunkin maan vaatimukset. Asianomaisten jäsenvaltioiden kansallinen lainsäädäntö voi tarjota huomattavia verohelpotuksia.
Uusien asetusten erityispiirteet
Digitaalisen sisällön jakelijoiden on syytä tutustua uusiin säännöksiin tarkkaan. Joitakin erityisominaisuuksia sovelletaan: Arvonlisäveron maksamatta jättämisestä tai virheellisestä maksamisesta voidaan määrätä huomattavia seuraamuksia. Teoreettisesta näkökulmasta katsottuna voi olla mahdollista, että digitaalisen sisällön verkkokauppiaita koskee ilmoitusvelvollisuus useissa EU:n jäsenvaltioissa. Jos ilmoitus on väärä, sitä ei ole tehty tai se on myöhässä, sovelletaan kansallisen verolainsäädännön sääntöjä. Monissa maissa rangaistukset ovat paljon ankarammat. Tietyissä olosuhteissa verkkokauppiaat voivat syyllistyä väärinkäytöksiin puuttuvien tietojen vuoksi, mikä voi johtaa suuriin sakkoihin. Niin sanotun virka-avun avulla EU:n jäsenvaltioissa maksamatta jääneet verot voidaan periä Saksan viranomaisten kautta. Uudet verosäännökset vaikuttavat erityisesti pienyrityksiin. Heidän ei tarvitse maksaa liikevaihtoveroa Saksassa, kunhan he eivät ansaitse yli 17 500 euroa. Pienyrityksiä koskevaa asetusta sovelletaan kuitenkin vain Saksassa eikä koko Euroopan unionissa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin teki tästä ratkaisun käänteentekevässä tuomiossa. Tämän seurauksena jotkut pienyrittäjät eivät enää myy digitaalista sisältöään ulkomaille. Muussa tapauksessa niiden olisi maksettava arvonlisäveroa ja turvauduttava monimutkaiseen arvonlisäveron maksumenettelyyn. Portaalien tai sovelluskauppojen ylläpitäjien on pitänyt ilmoittaa ja maksaa arvonlisävero kaikesta kuluttajille suuntautuvasta myynnistä 1. tammikuuta 2015 alkaen. Pelkkä esiintyminen välittäjänä ei estä tätä. Siksi kaikki sopimukset, laskut ja portaalien ulkoasu on valittava erittäin huolellisesti. Portaalioperaattoreiden, jotka välittävät kolmansista maista peräisin olevaa digitaalista sisältöä, olisi siksi tiedotettava asiasta huolellisesti.
Internet-sivustojen hintatarjoukset
Uudet verosäännökset aiheuttavat monia muutoksia. Koska liikevaihtovero lasketaan eri tavoin EU:n jäsenvaltioissa, on tarpeen tehdä tarvittavat muutokset asianomaiseen arvonlisäverojärjestelmään. Verkkosivusto kansalliset verokannat on ilmoitettava. EU:ssa on pakollista ilmoittaa loppukuluttajahinnat arvonlisäveroineen. Hinnan ja arvonlisäveron erillinen ilmoittaminen ei ole sallittua. Erityisesti sellaiset lausekkeet kuin "hinta lisättynä arvonlisäverolla" ovat kiellettyjä ja voivat johtaa varoituksiin tai seuraamuksiin. Sen vuoksi lopulliset hinnat on aina mukautettava asianomaisista EU:n jäsenvaltioista tuleville ostajille. Arvonlisäverokantojen dynaaminen näyttäminen on ongelma, joka on ratkaistava. Ihannetapauksessa ohjelmoijien olisi räätälöitävä Internet-sivusto. Ongelmallista on se, että kieliasetukset tai IP-osoitteet ei voi luotettavasti osoittaa, mistä osavaltiosta asiakas on peräisin. Olisi mahdollista ilmoittaa yhtenäinen hinta, joka sisältää liikevaihtoveron. Kansallisten osavaltioiden erilaisten verokantojen vuoksi tämä johtaisi kuitenkin erilaisiin voittoihin osavaltiosta riippuen. Paljon enemmän aikaa vie kirjanpito-osaston koulutus. Niiden on otettava laskelmissaan huomioon erilaiset liikevaihtoverokannat, mikä lisää työtä. Verot on tietenkin joka tapauksessa esitettävä ja maksettava asianmukaisesti. Joissakin valtioissa, kuten Italiassa, edellytetään, että kuluttajien laskuihin on liitettävä yksityinen veronumero arvonlisäveroa laskettaessa. Uudet säädökset ovat aiheuttaneet tyytymättömyyttä monien myymälöiden ylläpitäjien keskuudessa. Näennäisesti vähäiset muutokset vaikuttavat erittäin voimakkaasti pienyrittäjiin ja digitaalisen sisällön välittäjiin kansainvälisellä tasolla ja asettavat monitahoisia haasteita niiden tietotekniikkarakenteille. Työmäärä ja Kustannukset ovat niin korkeat, että pienemmät myymälätoiminnan harjoittajat ovat päättäneet rajoittaa liiketoimintaansa. Tämä tehtiin, jotta vältettäisiin mahdolliset seuraamukset, jotka johtuisivat virheellisesti toteutetuista maksuista.
