Jos palvelimen kaatuminen johtaa siihen, että palvelimen Verkkosivustoweb-hosting-palveluntarjoajan on maksettava vahingonkorvausta, jos se on laiminlyönyt varmuuskopioiden luomisen tai varmuuskopioiden tekemisen. Vahingonkorvausten määrä riippuu verkkosivuston "iästä".
Duisburgin aluetuomioistuin on 22. heinäkuuta 2014 antamassaan tuomiossa (asia 22 O 102/12) asettanut web-hosterit vastuuseen. Niiden on luotava varmuuskopiot hallinnoimistaan verkkosivustoista, vaikka tästä ei olisi nimenomaisesti sovittu.
Tapaus
Kantaja teetti verkkosivuston vuonna 2006 yli 5 000 eurolla. Vuoden 2011 puolivälissä hän tilasi nykyisen vastaajan ja web-hostingin ja maksoi siitä 24 euroa kuukaudessa. Vastaaja puolestaan tilasi alihankkijan. Vuoden 2012 puolivälissä alihankkijan palvelin kaatui, minkä seurauksena kantajan verkkosivusto ei enää toiminut. Kantaja pyysi vastaajaa palauttamaan alueen ennalleen. Vastaaja ilmoitti, että verkkosivusto yritetään palauttaa. Tiedot Tulosta oli odotettava. Itse asiassa sivustoa ei voitu ottaa uudelleen käyttöön, koska varmuuskopiota ei ollut luotu, eikä tietoja ollut mahdollista palauttaa.
Kantaja katsoi, että hänen sopimuskumppaninsa oli rikkonut huolellisuusvelvoitettaan, ja haastoi jälkimmäisen oikeuteen yli 8 000 euron vahingonkorvauksista, jotka koostuivat noin 5 500 euron korvauksesta uuden verkkosivuston luomisesta ja 500 euron kuukausittaisesta korvauksesta käytön menetyksestä.
Vastaaja vaati kanteen hylkäämistä väittäen, että isäntäsopimukseen ei sisältynyt velvollisuutta luoda varmuuskopioita tai tehdä asianmukaisia varmuuskopioita. Lisäksi osa vanhan verkkosivuston tiedoista oli vielä käytettävissä, mikä olisi voinut vähentää uuden sivuston luomiseen tarvittavaa työtä. Kantaja ei tiedustellut asiaa ja rikkoi näin ollen vahingonkorvausvelvollisuuttaan.
Tietojen varmuuskopiointi sopimusperusteisena toissijaisena velvoitteena
Duisburgin aluetuomioistuin ratkaisi asian kantajan eduksi. Osapuolten välille oli syntynyt niin sanottu isäntä-palveluntarjoajasopimus. Tähän liittyi palvelu-, vuokraus- ja urakkasopimusnäkökohtia. Käyttäjälle käytettyjen tietojen suojaaminen oli erittäin tärkeää. Näin ollen web-isännän toissijaisena velvollisuutena oli toteuttaa tarvittavat tietosuojatoimenpiteet, jotka voitiin toteuttaa varmuuskopioimalla tai varmuuskopioimalla. Tältä osin isännöitsijällä on kunnossapito- ja huolenpitovelvollisuus. Tietojen varmuuskopiointia koskevaa nimenomaista sopimusta ei siis tarvittu. Lisäksi vastaajayrityksen on otettava vastuu myös alihankkijansa virheestä, kun palvelimen kaatuminen tapahtui.
Lisäksi kantaja oli määrittänyt vahinkonsa konkreettisesti. Vahingon lieventämisvelvollisuutta ei ole rikottu, koska vastaajan olisi pitänyt omasta aloitteestaan ilmoittaa, että sillä on edelleen tietoja.
Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajalla on oikeus vahingonkorvaukseen.
Vähennys "uutta vanhasta" myös verkkosivustojen osalta
Aluehallinto-oikeus määritteli vahingonkorvausvaatimuksen määrän kuitenkin huomattavasti alhaisemmaksi kuin kantaja, jolle myönnettiin vain 1264,51 euroa.
Niin sanottu "uusi vanhasta" -vähennys tehtiin, kuten myös onnettomuuksissa vaurioituneiden moottoriajoneuvojen kohdalla. Vahingonkorvauksen määrää arvioidessaan tuomioistuin tukeutui asiantuntijan lausuntoihin, joiden mukaan verkkosivuston keskimääräinen käyttöikä on 8 vuotta. Tätä ei kiistänyt kantajan väite siitä, että hän oli halunnut käyttää "vanhaa" verkkosivustoa rajoittamattoman ajan. Oli ilmeistä, että kantaja olisi antanut toimeksiannon uuden verkkosivuston luomiseksi myöhemmin, vaikka edellistä ei olisi tuhottu.
Aluehallinto-oikeus eväsi kantajalta korvauksen käytön menetyksestä kokonaan, koska hän ei ollut esittänyt ja osoittanut mitään tosiseikkoja, jotka olisivat antaneet "riittävät konkreettiset todisteet" käytön menetyksen arvioimiseksi.
Tuomio ei ole oikeudellisesti sitova. Kantajan mukaan hän on jättänyt valituksen, joten Düsseldorfin ylempi alueellinen tuomioistuin käsittelee asiaa seuraavaksi.
