wf-domain Verkkotunnus

Verkkotunnuspääte .wf on Ranskan merentakaisen alueen Wallis ja Futuna maakohtainen ylätason verkkotunnus. Se on kaksi saariryhmää, jotka sijaitsevat Fidžin ja Samoan välissä Etelä-Tyynenmeren alueella. Alue koostuu kolmesta tunnustetusta valtakunnasta: Uvea, Sigave ja Alo, ja näiden kahden saariryhmän välinen etäisyys on 225 kilometriä. Maantieteellisesti nämä kaksi saariryhmää luokitellaan Polynesiaan. Saarilla asuu noin 11 500 ihmistä, joista suurin osa on polynesialaisia. Saarten jäljellä olevat asukkaat ovat ranskalaisten valloittajien jälkeläisiä. Monet wallisilaiset ja futunilaiset asuvat Uudessa-Kaledoniassa siirtolaisina. Saarilla harjoitetaan puhdasta ja perinteistä omavaraistaloutta kookospähkinöiden ja vihannesten viljelyn muodossa. Lisäksi alueella pidetään kotieläiminä sikoja ja harjoitetaan kalastusta. Saarelaiset ovat 40-prosenttisesti omavaraisia. Tärkein kauppakumppani on Ranska, jonne viedään myös käsityötuotteita. Saarten infrastruktuuri on heikosti kehittynyt. Tuskin kenelläkään saarelaisista on pysyvä WWW-yhteys.

Verkkotunnuksen myöntämistä koskevat ohjeet

Vaikka .wf-verkkotunnus otettiin käyttöön jo 14. marraskuuta 1997, aluksi ei ollut mahdollista hakea verkkotunnusosoitetta tällä tunnuksella. Yksitoista vuotta tämän verkkotunnuksen käyttöönoton jälkeen vuonna 2008 rekisteröitiin Wallis ja Futunan hallituksen pyynnöstä 13 verkkotunnusosoitetta. 6. joulukuuta 2011 lähtien jokainen yksityishenkilö ja yritys voi rekisteröidä .wf-päätteisen verkkotunnuksen riippumatta siitä, onko sillä kotipaikka tai yrityksen pääkonttori saariryhmissä. Tämä koskee kuitenkin vain yksityishenkilöitä ja yrityksiä, joiden kotipaikka tai yrityksen pääkonttori on Euroopan unionissa, Sveitsissä, Liechtensteinissa, Norjassa tai Islannissa. Yksityishenkilöiden on ilmoitettava syntymäaikansa ja -paikkansa rekisteröidäkseen tällaisen verkkotunnuksen.

Merkitys

Verkkotunnuksen .wf merkitys on hyvin vähäinen. Syynä tähän on kiinnostuksen puute saarivaltiossa. Palvelujen tai tuotteiden mainostamiseen tarkoitettuja verkkosivustoja ei tarvita, sillä se, mitä ei kuluteta tai käytetä kotimaassa, voidaan viedä Ranskaan, ja yksityishenkilöillä on harvoin pääsy WWW:hen.